Lyökö Lippo lujaa?

Oulun Lippo on kahtena edellisenä syksynä taistellut noususta Superpesikseen. Molempina vuosina on silmiinpistävästi kamppailtu oman sisäpelin kanssa. Vastustajien ulkopelin laadun koventuessa lyöntipeliltä vaaditaan lyöntivarmuutta. Tulevaisuutta ajatellen Lippo on ottanut punaiseksi langakseen lyöntipelinsä kehittämisen.

Joukkueen pelinjohtajalla Markku Hylkilällä on selkeä visio, mihin suuntaan yksilöiden harjoittelua viedään, jotta Lippo kykenisi vastaamaan Superpesiksessä vaadittuun tasoon.

170 km/h

Siinä on tavoiteltava lukema, kun puhutaan mieshuippupesäpalloilijan lyöntikovuudesta. Vähintään 170 km/h lähtevä lyönti avartaa sisäpelaamisen monipuolisuutta. Tällöin pelaajan voimataito riittää puhkomaan vastustajan ulkopeliä laadukkailla laakamaisilla sauma- ja rajalyönneillä, eikä tarvitse aina tyytyä kumuratyylisiin taitolyönteihin.

Kun repertuaarista löytyy vähintään 170 km/h kulkevat lyönnit, vaihtotilannepalaaminen helpottuu. Läpilyönnin uhka kasvaa, ja ulkopelaajat eivät voi sumputtaa keskikenttää. Rajoja on vartioitava tiiviimmin.

Oivaksi esimerkiksi lajitehokkaasta sisäpelaajasta voidaan nostaa Manse PP:n Juuso Myllyniemi, jolla on kapasiteettia purkaa vaihtotilanteita pienten vaihtolyöntien lisäksi myös erilaisilla vaakamailalyönneillä. Taitavien voimalyöntien pelko pitää ulkopelaajat varpaillaan.

Lipon uusimmat lyöntitutkaukset. Tulokset tutkasi Vesa Tervo (Karhu Pesäpallo).


Lyöntitoistoilla tehoa ja varmuutta

Kun tilastoja tutkitaan ja vertaillaan, Lippo on tälläkin hetkellä enemmän heitto- kuin lyöntivoimainen joukkue. Ulkopeli on pitkään ollut suhteellisesti vahvempi osa-alue. Tähän valmennusjohto on alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota. Käynnissä olevalla harjoituskaudella kasvatetaan tietoisesti lyöntitoistojen määrää. 500 lyöntitoistoa verkolla viikossa on hyvä lukema lyöntivarmuuden kartuttamiseksi.

– Meillä Lipossa lyöntien verkkotoistoharjoittelu ei ole ollut rutiininomainen perusharjoitus. Viime keväänä huomattiin, että henkilökohtaisia lyöntitoistoja treenattiin liian harvoin, ja aika kävi pelikauden kuluessa vähiin vaaditun lyöntivarmuuden saavuttamiseksi. Ensisijaista on katsoa Lipon kokonaiskuvaa. Tärkeämpää, kuin lyödä 170 km/h tutkaan, on tällä hetkellä kuitenkin nimenomaan lyöntivarmuus, joka näkyy kentällä useampina kolmostilanteina ja juoksuina, Markku Hylkilä tähdentää.

Hylkilän mukaan Lippo ei ole vielä niin kovalyöntinen joukkue, että vastustajilla olisi tarpeeksi läpilyönnin pelotetta. Näyttöjen mukaan lyöntikovuustilastoista erottuvat lyöjäjokerit Marko Pelkonen, Harri Kolehmainen ja Aapo Hiltunen, jotka ylittävät 170 km/h rajapyykin.

– Olisi huolestuttavaa, jos meidän lyöjäjokerimme eivät löisi yli 170 km/h. Voimataito näkyy suoraan tilastoissa. Viime kaudella Kolehmainen löi paljon läpilyöntejä ja oli Ykköspesiksen kärkilyöjäkuningas.

– Ei auta, jos kerran kesässä osuu keskelle palloa, vaan tarvitaan lyöntivarmuutta, että saadaan myös hyödynnettyä kasvanut suoritustehokkuus mailan varressa. Tämä saavutetaan säännöllisellä verkkotoistoharjoittelulla, johon olemme tänä harjoituskautena panostaneet kovasti, Hylkilä kertoo esitellessään lyöntitoistoharjoitusten määriä.

Lyöntitoistovarmuus pysyy harjoittelussa mukana koko treeni- ja pelikauden. Taulukko osoittaa, että määrät ovat tasaisesti kasvaneet. Hylkilän mukaan varaa on edelleen nostattaa lyöntitoistomääriä.

– Urheilijan oma hehkulamppu tulisi syttyä ja hänen itse hoksata toistojen merkitys omalle lyöntivarmuudelle.

Kehittymisen seuranta

Fysiikka-, liikkuvuus- ja lajiharjoittelu tähtäävät lajitehokkuuden huipun saavuttamiseen joukkue- ja yksilötasolla. Kehittymistä kauden aikana tarkkaillaan erilaisten testien ja mittausten avulla. Yhä tarkemmin Lippo pohtii sitä, kuinka saada kehittynyt fysiikka näkymään lajitehokkuudessa ja varsinkin lyöntivoiman kasvussa.

– Siinä meillä on varmasti kehittämisen paikka, kuinka saada yhä paremmin tulokset näkyviksi yksilötasolla. On hyvä asettaa tutkatulostavoitteita ja seurata niitä tiiviisti, mutta se on myöskin pelaajakohtaista, millaista harjoittelua tarvitaan tutkatuloksen parantamiseksi, Hylkilä analysoi.

Teksti: Jimi Heikkinen ja Vilma Valkonen